Julkaistu 24. elokuuta 2026 klo 13:09
Vipumittarin tietolomakkeesta useimmat lukevat kaksi lukua: jakovälin ja tarkkuuden. Kolmas luku — hystereesi — jätetään lähes aina huomiotta, vaikka juuri se ratkaisee, miten mittaria voidaan käytännössä käyttää.
Hystereesi on lukeman ero riippuen siitä, kummalta suunnalta kärki lähestyi samaa pistettä. Tässä mittarissa se on enintään 0,004 mm, kun taas jakoväli on 0,002 mm. Toisin sanoen: jos liikesuunta vaihdetaan, osoitin voi näyttää jopa kaksi jakoviivaa väärin, vaikka työkappaleessa ei ole tapahtunut mitään.
Mikä se on
Peacockin vaakasuora vipumittari, vipuvarsityyppinen.
- Mittausalue 0,28 mm, jakoväli 0,002 mm, asteikon numerointi 0-140-0
- Tarkkuus ±0,005 mm, hystereesi enintään 0,004 mm
- Mittausvoima alle 0,3 N
- Kellotaulu Ø35 mm, häntäkiinnitys Ø6 mm
- Volframikarbidinen mittauskärki Ø2 mm, kierre M1,7, kärjen pituus 17,94/14,33 mm
- Muovikotelo, sisältää valmistajan mittauspöytäkirjan
Ongelma, jonka se ratkaisee
Hystereesin seuraus on työskentelysääntö, ei ongelma: lähesty mittauspistettä aina samalta suunnalta. Jos nollaus tehdään viemällä kärki sisäänpäin, jokainen sitä seuraava lukema on myös tehtävä kärjen liikkuessa sisäänpäin. Sama kuri kuin koneruuvin välyksessä — ja sen noudattaminen ei maksa mitään. Mutta se, joka ei tunne tätä lukua, ei myöskään tiedä sitä tarvittavan, ja ihmettelee sen sijaan miksi saman pinnan kaksi mittausta poikkeavat toisistaan pari tuhannesosaa.
Pinnan kartoituksessa tämä on erityisen tärkeää. Kun yksityiskohtaa pyyhkäistään edestakaisin korkeimman pisteen löytämiseksi, kärki vaihtaa suuntaa jokaisessa käännöksessä, ja osa havaitusta hajonnasta tulee tällöin mittarista itsestään, ei työkappaleesta. Jos sen sijaan pyyhkäistään johdonmukaisesti yhteen suuntaan ja nostetaan takaisin, tämä hajonta katoaa.
Alle 0,3 N mittausvoima on vipumittarin varsinainen erikoisuus. Tavallinen mittakello painaa useilla newtoneilla — riittävästi taivuttamaan ohuen kappaleen, siirtämään löysästi kiinnitetyn työkappaleen tai puristamaan kumipinnan kasaan. Vipuvarsimittari koskettaa kappaletta niin kevyesti, että sitä voidaan käyttää ohuella pellillä, joustavilla osilla sekä asetelmissa, jotka muutoin antaisivat periksi jo itse mittauksessa.
Volframikarbidi kärjessä ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys. Toisin kuin mittakellossa, jonka kärki painetaan suoraan alas, vipumittarin kärki laahaa pintaa pitkin mittauskohteen liikkuessa ohi. Se kuluu siksi jatkuvasti, ja kulunut kärki muuttaa sekä kosketusgeometriaa että nollapistettä. Kovametalli säilyttää muotonsa vuosien käytön ajan.
Kolme tyypillistä käyttötapausta
- Kohdistus koneessa: keskitys ja heiton tarkistus, jossa mittarin on ulotuttava ahtaisiin kohtiin pienellä voimalla.
- Tasomaisuuden ja yhdensuuntaisuuden tarkistus: pintojen kartoitus kiinteää vertailukohtaa vasten.
- Kiinnitintyöt: vasteiden ja anturien asetus, joissa tarvitaan 0,002 mm:n jakoväliä eikä kappale saa liikkua mittausvoiman vaikutuksesta.
Miksi se kannattaa
Mittari, jonka jakoväli on 0,002 mm, on käytännössä jakovälinsä arvoinen vain, jos käyttäjä tietää miten sitä käsitellään. Ero liikesuunnan mukana ja sitä vastaan mittaamisen välillä ei ole teoreettinen hienous — se on suuruusluokaltaan kaksi jakoviivaa, siis juuri se resoluutio, jonka takia mittari alun perin hankittiin.
Se, että valmistajan mittauspöytäkirja tulee mukana, viimeistelee kokonaisuuden: tietolomakkeen luvut eivät tällöin koske vain mallia, vaan juuri sitä yksilöä, joka on kotelossa. Tämä ero mahdollistaa sen, että lukema voidaan kirjata pöytäkirjaan sen sijaan, että se toimisi vain päätöksen perusteena.
